Lueskelin kaverini poustausta, jossa Minttu käsittelee liikunnan ja urheilun eroa. Olen itsekkin miettinyt joskus, kumpaan kategoriaan kuuluun. Olen yleensä tullut siihen tulokseen että olen kuntoilija, joka harrastaa urheilua, en siis urheilija, jos tuossa nyt on mitään järkeä. Perusteluna se, että minua ei ihan kauheasti kiinnosta kilpailla muita vastaan, itseäni vastaan kylläkin. Toisaalta suhtaudun treenaamiseen varsin vakavasti. Ei sillä, etteikö parin kaverin kesken järjestetyt voimanostokisat olisi olleet hauskoja. Kyllä kaverin voittaminen aina vähän lämmittää.
Ilmosin itseni HCT:hen, joka käydään ensi lauantaina. Kyseessähän on triathlonin minimatka (300m/10km/3km).
Tässä mielessä tuo HCT on minulle epätyypillinen tapahtuma. Se voidaan mieltää kilpailuna (vaikka kerääkin paljon kuntoilijoita) ja muutenkaan massatapahtumat eivät ole oma juttuni. En oikeastaan tiedä miksi ilmoittauduin. En ole uinnut, enkä juossut juuri lainkaan, pitkään aikaan. Mutta käydään nyt kokeilemassa.
Olen edellisen ja tämän viikon kärsinyt korvaputkentulehduksesta, joka on estänyt varsinkin unnin. Eilen kävin juoksemassa 10min ihan vaan nähdäkseni kuolenko 5min jälkeen. Tulos on se, että en kuole ja todennäköisesti jaksan tuon vaaditun 3km raahautua maaliin, mutta aika tulee olemaan paska ja lihakset todella kipeät (jalat meni ihan soosiksi eilisestä).
Olen sarjassa 50-60min, eli kyllä toi nyt alle tuntiin pitää päästä, mutta ainakin omalta osaltani vaatii yritystä :-) Ehkä se on se pointti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti